Niin sairaalta kuin se kuulostaakin, mä haluaisin pystyä pitämään päivän kalorimäärät siinä satasessa. Mä saisin tunteen että kerrankin onnistuin jossain. Ja mä laihtuisin. Kaikki sanoo ettei mun tarvii, mutta mä todellakin haluaisin. Mä haluaisin tuntea itseni kauniiksi.

Mun oli pakko vetästä päivän lääkkeet naamaan, ei tästä angstauksesta tule mitään. Pian mut valtaa taas tyhjä 'ilon' tunne, se ei ole tarpeeks vakuuttavaa ollakseen iloa, mutta toisaalta, kuka välittää?

Enkä mä tiedä osaanko uskoa rakastatko sä mua todella. Niin paljon kuin mä haluaisinkin, se ei vaan onnistu mun idioottimaisen pienissä aivoissa. Mä rakastan sua, mä olen varma siitä, mutten halua pidätellä sua jos sä haluat lentää.